Kirppisjuttuja

Pyörähdin porukoilla ja sain Hillan kameran varteen, seassa myös hieman Paavoa, tui.

Olin kerrankin tekemässä porukoilla jotain ihan oikeestikin, ollaan nimittäin menossa äidin kanssa kirpparille myymään käyttämättä jääneitä vaatteita ja kenkiä, niitä on nimittäin jäänyt nurkkiin pyörimään todella paljon. Pestiin ja lajiteltiin tänään aika monta kassillista.

Eli siis tervetuloa ensi sunnuntaina 1.11. Konepajan Bruno -kirppikselle Helsingin Vallilaan katsastamaan mun, Hillan ja äidin kaappien kätköistä paljastuneita helmiä. Ollaan näillä näkymin aamusta asti pöydässä 37, myynnissä siis vaatteita (koot XS-L) ja kenkiä (koot 37-40). Hinnat liikkuu suurimmaksi osaksi alle vitosessa/tuote, joitain poikkeuksia lukuunottamatta.

Kylpyhuoneen pientä päivitystä etc.

 Sain jostain päähänpinttymän, että haluan meille kylppäriin sellaisen matalan, penkintapaisen hyllyn, kun kaikkia purkkeja ja pulloja on joka paikassa. Käytiin Lassen kanssa tänään Ikeassa ja sieltä löytyi sopiva yksilö, ja lisäksi muutama tollainen punottu kori, sekä seinäkorit saippuoille, jotka on tähän asti lojuneet lattialla sikinsokin. Tässä siis kuvat ennen ja jälkeen. Tuolla on myös uusi söpö pöllömatto, josta näkyy nurkka yhdessä kuvassa. Saatiin se kihlajaislahjaksi, harmillisesti unohdin ottaa kunnon kuvan siitä.

Sitten tietysti vielä omaa naamaa teille, olkaa hyvät. Oon käyttänyt melkein pelkästään noita Vansseja siitä alkaen, kun ostin ne. Nyt varmaan pitää laittaa jotain muuta jalkaan, kun on noin syksyisen märkää, se kun ei välttämättä mokalle tee kovin hyvää.

Uutta kalustoa

Tulin nyt pikaisesti päivittelemään vähän ensitunnelmia uuden kameran kanssa. Teknisiin yksityiskohtiin en nyt jaksa juurikaan paneutua, kun en saanut testikuvia .jpg-muotoon, koska mun koneella oleva photari ei ilmeisesti tue tota uudempaa raw-tiedostomuotoa ja Lassen kone on atm osissa meidän makkarin lattialla nyt kolmatta päivää, heh.

Ostin siis eilen käytetyn Canonin EOS 70D:n. Pieni ajatus kävi päässä, että olisiko pitänyt harkita täyttä kennoa, mutta kun tuo pääasiallinen putki ei ole semmoisen kanssa yhteensopiva, totesin että eiköhän cropillakin vielä pärjää aika pitkään, tykkään kumminkin tuosta objektiivista enkä jaksa alkaa metsästämään uutta ja myymään tuota. Aikaisemmin on siis ollut käytössä Canonin 550D, joka on kyllä tähän asti palvellut hyvin, ja jonka kaikki komennot tunnen kuin omat taskuni. Siksi onkin tuntunut lähes vastenmieliseltä lähteä tutustumaan uuteen kameraan, kun tuntuu ettei sitä osaa käyttää ollenkaan. Logiikka on kyllä onneksi vanhaa tuttua Canonia, ja kyllä ne kaikki toiminnot pienen hakemisen jälkeen löytyvät, nappeja vaan on kovin paljon enemmän.

  Muotoilultaanhan tuo 70D on hyvin samankaltainen kuin 550D, joskin jokaiseen ilmansuuntaan sentin, pari isompi. Oikeastaan ton meikän Sigman putken kanssa fiilis käteen on suuremmasta koosta huolimatta mukavampi, koska putki painaa niin paljon, että se on 550:sen kanssa tuntunut tosi epävakaalta ja kameran kannattelu on ollut ranteelle aika raskasta. Ote kamerasta on vähän isomman kahvan ansiosta parempi, joskin mulla on kämmen jumissa oksasaksien käytöstä, niin nyt tuntuu hiukka epämukavalta. :D

Koon lisäksi muutama muu ero löytyy ulkoisesti, nappeja on siis jonkin verran enemmän ja kuvatilan valintakiekko on eri puolella kameraa, mikä nyt ei sinänsä mun elämää vaikeuta, koska käytän melkein pelkästään manuaalia. Lisäksi tässä 70D:ssä on kääntyvä näyttö ja oon nyt pariin kertaan saanut itseni kiinni tuijottamasta sitä näytön nurjaa puolta, kun olen ajatellut, että ehkä se olisi hyvä pitää kiinni kun sitä ei tarvi. :D Mutta eiköhän siihen ja kaikkeen muuhunkin opi.

Eri tarkennusvaihtoehtoja oon myös nyt yrittänyt kokeilla, mutta vielä en ole ihan päässyt jyvälle niiden parhaista puolista. Pitänee hieman lueskella...

Koitan päästä tässä lähipäivinä kuvaamaan jotain vähän mielenkiintoisempaa kuin sohvatyynyjä ja ovenkahvoja (kyllä vain, minä ja mun laadukkaat testikuvat), joten ehkäpä tännekin ilmaantuu sitten jotakin.

HAIR TALK

En tiedä kiinnostaako arvon lukijoita tämmöinen sepustus ensinkään, enkä tiedä yhtään mille raiteille tää karkaa, kun en ole piiitkään aikaan kirjoittanut näin "ulkonäkökeskeisistä" jutuista. Let's give it a shot anyway.

 Jotenkin tuntuu, että oon viimeaikoina saanut aika paljon kehuja mun hiuksista, tai lähinnä niiden ulkonäöstä, ja ajattelin vähän avautua tän kuontalon todellisesta tilasta. Mullahan on luonnostaan melko paksut hiukset, mulla on hyvinkin varhaisia muistoja siitä, kuinka ihan vieraat täti-ihmiset on tulleet ihmettelemään, miten paljon hiuksia mulla on. Onpahan kahteenkin otteeseen ihan päin naamaa kyselty, että onko tuo peruukki. Kovin pitkää tukkaa mulla ei oikeastaan ala-asteen kuudetta luokkaa lukuunottamatta lapsena ollut, kukaan ei halunnut harjata niitä karmeita takkuja auki mun ollessa vielä pieni. Ihme juttuja... Kaduttaa vieläkin, että leikkasin hiukset silloin yläasteen alussa olkapäille.

Kampaajalla en ole käynyt sitten lukion ykkösen, kun reippaana pyysin, että kampaaja leikkaa pois kaikki kuivat latvat. Sitähän lähti, sen jälkeisiin katastrofitunnelmiin löytyy muistin virkistystä blogistakin vuosien takaa, mutta en kehtaa edes linkittää sitä postausta tähän... :DDD Sen jälkeen olen säännöllisen epäsäännöllisesti leikellyt näitä itse, lähinnä siis napsinut vähän huonoja latvoja pois ja joskus lukioaikoina vielä kerrostellut. Otsatukkaa on vuosien varrella tullut leikeltyä useampaankin malliin ja kun viimein vuosi sitten sain sen kasvatettua kokonaan pois, leikkasin uuden. Tämä malli on näköjään juurtunut jäädäkseen, en ainakaan vielä ole tätä kasvattamassa pois, osittain jo ihan käytännön syistä, mm. 1. pois kasvattaminen on ihan arsesta, 2. nyt ei ole tukka silmillä koko ajan, 3. pelkkä otsatukka on helppo pestä jos koko reuhka ei vielä ole hirveän likainen. Win-win, siis.

Joskus parisen vuotta sitten multa lähti aivan järkyttävästi hiuksia, varmaan silloiset duunikuviot ja pääsykokeet ynnä muut stressasi aika paljon. Sinä vuonna laihduin myös jonkin verran ihan vain huonojen syömisten takia, joten voinee laskea yhteen 1 + 1, että ruokavaliolla ja muutenkin fyysisellä (ja ehkä vähän myös henkisellä) hyvinvoinnilla on vaikutusta hiusten kuntoon. Myös päänahka oireili, tukka rasvoittui kovin ja päänahka kutisi ja hilseili. Tähän jeesas yllättävän nopeesti apteekista hankittu shampoo, jonka nimeä en muista. Se haisi joka tapauksessa ihan mäntysuovalta ja kuivatti hiukset ihan hirveeksi harakanpesäksi, mutta onneksi sitä ei tarvinnut käyttää kuin pari viikkoa. Viimeisen vuoden aikana hiuksia alkoi kasvaa kohinalla takaisin, ja mulla olikin pitkään sellaista "ihanaa" vauvakiharaa, varsinkin takaraivolla/pään päällä ja otsalla, sekä ohimoilla. Onneksi ne on nyt jo vähän kasvaneet, ettei vaikka nutturan ollessa päässä sojota karvaa joka suuntaan.

Mutta siis. Oikeestihan nykytilanne on se, että varmaan n. 30 % mun hiusten latvoista on vähintään 2-haaraisia, osassa niitä haaroja on jopa enemmän. Mun hiuslaatu on tosi kuiva ja karhea, ja hyväkuntoisenakaan se ei tunnu mitenkään silkkiseltä. Lisäksi oon aika laiska leikkelemään näitä, ehkä pari, kolme kertaa vuodessa napsin pahimpia pois. Hoitorutiinit on myös vähän mitä sattuu.

Pesen hiukset 2-3 kertaa viikossa, vähän riippuen siitä, kuinka paljon oon tallilla, sillä kypärän alla tää reuhka kyllä likaantuu sekunneissa. Shampoona käytän Garnier Fructisin Pure & Shinea, jonka pitäis olla jokseenkin vahvistavaa. Se ei sisällä silikonia ja tuoksuu raikkaalta, mutta aika miedolta ja pesee ja vaahtoaa hyvin (mikään ei oo rasittavampaa kun kalliit kampaamoshampoot, joita joutuu käyttämään desilitran, että saa vaahdotettua koko pään). Lisäksi plussaa on halpa hinta ja hyvä saatavuus. Toisena shampoona mulla on joku Swartzkopfin syväpuhdistava, jota käytän satunnaisesti. Se tuoksuu mentholilta, samalla aukee hengitystiet hyvin ja tulee todella raikas olo. :D

Oon nyt parisen viikkoa ollut kokonaan ilman hoitoainetta, kun edellinen pääsi loppumaan, ja sen kyllä huomaa. On ollut aikamoista korppuisuutta havaittavissa. Eilen ruokakauppareissulla tossa samassa yhteydessä olevassa kampaamokaupassa oli jotain alennustuotteita, joten nappasin mukaan tuon Cutrinin Arctic Ocean Fresh -hoitoaineen. Tarkoitettu kuiville ja rasittuneille hiuksille kesäaikaan (sisältää UV-suojan), mutta miksei se toimisi kuiville ja rasittuneille hiuksille vuoden ympäri? Testasin eilen ensimmäisen kerran, ainakaan kosteissa hiuksissa en huomannut mitään tajunnanräjäyttävää eroa, mutta en sellaista kyllä odottanutkaan. Vähän sileämmiltä hiukset kyllä tuntui. Nyt nää on leteillä, joten en vielä kommentoi enempää. Lisäksi nappasin muutaman hiuksiinjätettävän suihkeen ihan vaan Supermarketista niitä iltoja varten, kun en jaksa odotella hoitoaineen vaikutusta. Niiskuneidin selvityssuihke tuoksuu maailman parhaalta, onneksi se ei ole kallista.

Aika usein heitän hiukset pesun jälkeen kosteina kahdelle ranskanletille. Ne ei näytä mitenkään siisteiltä, eikä se ole tarkoituskaan. En välttämättä edes harjaa hiuksia ennen letitystä (eihän märkiä hiuksia saisikaan), mikä näkyy vielä vähän pörröisempänä lopputuloksena lettien avaamisen jälkeen. Nyt viime aikoina oon tehnyt aika löysiä lettejä, että tulis vähän laimeemmat kiharat, eikä ihan sellaista kasari-ysärikreppiä, mitä mulla joskus muinoin oli, kun tein parhaimmillaan varmaan 10 lettiä eri puolille päätä. Näissä paksummissa leteissä on se huono puoli, ettei ne esimerkiksi kahdeksan tunnin yöunien aikana ehdi kuivua likimainkaan kuiviksi. Toki mitä kuivemmat hiukset on illalla lettejä tehdessä, sitä paremmin ne ehtii aamuksi kuivua. Ei vaan iltaisin jaksaisi odottaaaaa. Aina ei jaksa/halua letittää, ja silloin meen vaan märillä hiuksilla nukkumaan. Ei ne kyllä auki ollessakaan aina ehdi aamuksi kuivua. Inhoan hiuksien föönaamista ja mun hiuslaadulla se tekee hiukset vaan pörröisiksi ja todella karheiksi.

Ennen lämpökäsittelyjä käytän Tresemmen Heat Defence- tai Paul Mitchellin Hot off the Press -lämpösuojasuihkeita. Toi PM:n suihke on ponnekaasullista, eikä kastele hiuksia niin paljon kuin Tresemmen pumppupullossa oleva. Se lisäksi tuntuu muotoilevan enemmän ja antavan jämäkämpää tukea, joten käytän sitä yleensä jos kiharran hiuksia. Jos taas haluan sellaiset vapaana hulmuavat silkkihiukset, laitan Tresemmeä.

Takussa tää kasa on edelleen suurimman osan ajasta, ei ehkä enää yhtä isosti kuin ennen, mutta kuitenkin. En edelleenkään harjaa hiuksiani välttämättä päivittäin, ennen pesua ja ennen laittamista kunnolla ja muuten vähän availen latvoja. Lakkana edelleen Tigiä, tällä kertaa kierroksella Masterpiece. Noita ostan aina muutaman kerrallaan kun on tarjouksia, aina pari kertaa vuodessa löytyy niitä kaksi yhden hinnalla -settejä.

TÄSTÄ pääsee hiusvideoon reilun kolmen vuoden takaa, asiat on näköjään aika samalla tavalla edelleen. Tota Wellan hoitoainetta pitäis ehkä pitkästä aikaa hankkia, mut se on niiiin kallista ettei raaskis.

Tällästä tällä kertaa, kuvituksena aika naturelleja otoksia eiliseltä, lettikuvat räpsitty tänä aamuna.

Tell me lies, tell me sweet little lies

Tänään oli ihanaa ja aurinkoista, ja vähäisestä lukemisesta huolimatta tuntui, että tenttikin saattoi mennä ihan hienosti. Sain Lassen kerrankin kämpän ulkopuolelle kameran varteen ennen pimeää.