Luang Prabang, Laos

Kuten otsikon puutteellisuudesta edellisiin verrattuna saattaa huomata, oon jo aivan totaalisen sekaisin päivistä...

Olin tosiaan mahataudissa bussimatkan Vang Viengistä Luang Prabangiin ja täytyy myöntää, että se oli ehkä yksi mun elämäni traumaattisimmista kuustuntisista. Ensimmäinen ilta menikin sitten lähinnä hostellin jääkylmään vessaan tutustuessa, suihkusta ei tahtonut tulla lämmintä vettä ja koko huone oli kylmä ja kostea, muuten ihan ok. Oli tarkoitus käydä katsastamassa paikallinen night market, mutta syömisen jälkeen mun oli pakko päästä vaan lepäämään.

Seuraavana päivänä olin urhea ja lähdettiin katsomaan Tat Kuang Si Bear Rescue Centre -keskusta. Sinne on siis pelastettu vangittuja karhuja lähinnä Laosista. Tästä pääsee keskusta ylläpitävän säätiön sivuille. Karhut oli hirrrrrmuisen suloisia, uneliaita ja uteliaita ja aitaukset oli ison ja virikkeellisen näköisiä.

Samalla alueella sijaitsee myös yksi Laosin tunnetuimmista vesiputouksista, Tat Kuang Si. Oon hienosti ottanut tämmösiä hämyjä otoksia, joissa ei näy ne kaikki japanilaiset turistit. En vaan ymmärrä mikä siinä on, kun pitää ottaa aina 10 kuvaa per yksi japsi per paikka ja ne on aina liikkeellä kymmenen ryhmissä. Ja yleensä niillä on sekä puhelin, että järkkäri, joilla molemmilla on sitten pakko kuvata samat spotit. Tässä vaiheessa mulla ehkä lievästi alkoi palaa käpy aasialaisiin, etenkin turisteihin. Tuntuu, ettei esimerkiksi jonotuskulttuurista oo tässä maailman kolkassa mitään tietoa.

Pienestä huonosta olosta huolimatta päästiin kuin päästiinkin sinne night marketillekin vielä, ostelin vähän tuliaisia, yhden mekon ja meille kotiin tyynyliinoja, ostoksia varmaan esittelen kotiin päästyä enemmän.

Lasse koitti aamulla vielä käydä katsomassa Luang Prabangissa kuulemma joka aamu tapahtuvaa seremoniaa, jossa munkeille viedään riisiä, mutta munkkeja ei löytynyt. Myöhemmin päivällä lennettiin  Kambodzaan, Siem Reapiin ja meikä oli erittäin tyytyväinen, ettei tarvinnut ensin matkustaa kymmentä tuntia bussilla takaisin Vientianeen, vaan saatiin lennot suoraan Luang Prabangista.

Days 6, 7 & 8, Vang Vieng, Laos

Matka Vang Viengiin taittui minibussilla oikein elokuvamaisia serpentiiniteitä pitkin, en aiemmin edes tiennyt, että Laos on näin vuoristoinen maa. Tie oli sentään asvaltoitu, eikä edes pahasti kuoppainen ja näkymät oli U-P-E-A-T. Kuvia en matkan aikana juurikaan ottanut, oli ahdasta ja takapuoli puutui ja kaikkea vammaista.

 

Perillä Vang Viengissä heitettiin kamat hostellille (isompi huone, pehmeämpi sänky ja oma kylpyhuone oli plussia Vientianen hostelliin verrattuna, tuolla vaan oli tosi kylmä ja suihkusta tuli melko heikosti lämmintä vettä). Lähdettiin ihan vain jalkaisin seikkailemaan ympäriinsä, Vang Vieng on kyllä ehdottomasti tähän mennessä kaunein paikka, jossa ollaan oltu. Illalla käytiin olemassa humalassa eräässä Sakura Cafe nimisessä paikassa ja Lasselta varastettiin puhelin (tällöin ei oltu vielä juotu käytännössä yhtään mitään, mutta to be continued...). Siellä oli semmoinen hieno tarjous, että koko illan juomat sai 50 000 kipillä (n. 4,6 euroa). Tähän siis sisältyi vain viski- ja vodkamiksaukset jonkun mehun tai limun kanssa. Ilta oli kyllä ihan mielettömän hauska ja tutustuttiin uusiin ihmisiin, mutta tuktuk-matkasta hostellille mulla ei ole mitään käryä. Oho.

Toisena päivänä vuokrattiin skootteri ja lähdettiin ensin metsästämään poliisiasemaa rikosilmoituksen jättämistä varten, mikä osoittautuikin yllättävän haastavaksi tehtäväksi, kun kukaan ei tuntunut tietävän missä se on. Lopulta löydettiin tiemme sinne, mutta täytynee kyllä todeta, etten haluaisi minkään puhelimen pöllimistä vakavamman rikoksen uhriksi joutua täällä.

 

Loppupäivä seikkailtiin erilaisissa luolissa, joita on muuten täällä ihan todella paljon. Käytiin mm. sennimisessä mestassa, kun Blue Lagoon, jossa oli aivan valtava luola ja kiva pieni uimapaikka. Samana päivänä tutustuttiin yhteen Nois-nimiseen paikalliseen kaveriin, joka esitteli meille paikkoja ja kutsui meidät myös kotiinsa syömään, tuli todettua, että ihmiset täällä elää aivan järjettömän köyhissä oloissa. Nois käytti meitä vielä jossain paikallisessa karaokebaarissa, ja täytyy myöntää, että se on kyllä ollut ehkä tähänastisen reissun hirvein kokemus. Meteli oli järkyttävä ja kaakkoisaasialainen musiikki aivan hirveetä kuraa. Mutta tulipahan sekin nähtyä. Mentiin suht ajoissa nukkumaan (yritin muistaakseni silloinkin päivitellä blogia, mutta hostellin wifi oli aivan surkea).

 

Kolmantenakin päivänä vuokrattiin skootteri ja käytiin Noisin kanssa Pakh Poakilla, joka on siis yksi noista vuorista (okei, aika pieni nyppylä muihin verrattuna). Sen päälle pääsi kiipeämään ja olihan sieltä nyt aika upeat näkymät. Tästä liikunnallisesta operaatiosta selviydyttyämme huristeltiin skootterilla 16 kilometriä Water Cavelle, jossa Lasse meni tubeilemaan luolan sisälle. Jälkikäteen harmittaa tosi kovasi, etten itsekin mennyt, mutta en uskaltanut jättää kameraa ja rahoja (+passeja etc.) vartioimatta, eikä siellä oikein ollut paikkaa, jossa olisin voinut vaihtaa uikkareihin. Nyyh. 

Illalla mentiin vielä kysäisemään Sakura Cafesta, josko Lassen puhelimesta olisi kuulunut jotain. Sen vienyt kaveri oli nimittäin kuulemma henkilökunnan vanha tuttu, joku paikallinen vakiasiakas, jolta sitä oltiin heti seuraavana päivänä kyselty, ja se oli myöntänyt vieneensä sen. No, Adrianilla (this awesome British guy from the bar!) olikin meille aivan järjettömiä ja järjettömän hyviä uutisia. Se tyyppi oli ihan oikeesti palauttanut Lassen puhelimen, kun Adrian oli sitä pyytänyt. Ei voi käydä näin hyvä mäihä. Tätä juhlistaaksemme ja edes pikkuisen kiitollisuuttamme osoittaaksemme hommattiin jälleen kerran "booze stampit", mutta otettiin hiukan rauhallisemmin kuin edellisellä kerralla.

Seuraavana aamuna ysiltä lähdettiin bussilla kohti Luang Prabangia. Matkaa sinne oli vajaa 300 kilometriä, mutta niitä "ihania" serpentiiniteitä pitkin matkassa kesti reilu 6 tuntia. Olin onnistunut hankkimaan itelleni jonkun turistipöpön ja mun maha oli aiiiiivan sekaisin, eikä ne kaikki töyssyt ja kurvit ja mutkat oikein auttaneet asiaa. Needless to say I didn't enjoy the ride.

Vang Vieng on paikkana kyllä tosi miellyttävä ja luonto on älyttömän kaunista. Koko kylä on käytännössä muodostunut turismin ympärille, ja se vaikutti jossain määrin olevan tyyliin aasialaisten Teneriffa. Hassua oli, että sieltä sai tosi monesta paikasta myös länsimaista ruokaa, ei sillä että oltaisiin sellaiseen koskettu.

Nyt ollaan ehditty jo kauas Vang Viengistä ja Luang Prabangista, katsotaan kuinka pian saan taas päiviteltyä. Laosin ja Kambodzan hostellien wifit nimittäin on mitä on...

Day 5, Vientiane, Laos

 

 

 

 

 

Tänään kierreltiin Lassen toiveesta Vientianen turistinähtävyyksiä, Pha That Luang (Laosin kansallissymboli, tuo kuvissakin näkyvä iso kultainen temppeli, rakennettu vuonna 1566), Wat Sisaket (Vientianen ainoa pommituksilta säästynyt buddhalaistemppeli) ja Patuxai (ranskalaisten vastaisen vapaustaistelun monumentti, Laosilainen versio Riemukaaresta).

Oli ihan järkyttävän kuuma ja tultiin iltapäivästä hostellille tarkoituksena hörpätä ehkä vähän vettä ja lepuuttaa jalkoja hetki, mutta oltiin kumpikin ihan rättipoikki (taitaa jetlag ja siitä johtuvat univelat edelleen painaa hieman), joten löydettiin itsemme parin tunnin iltapäiväunilta hostellin erittäin epämukavasta sängystä. Metsästettiin jotain pientä ruuan tapaista ja juotavaa ja tultiin hostellille hengaamaan muiden ihmisten kanssa, keskusteltiin mm. Suomen vankiloista ja USA:n yliopistojärjestelmästä.

Nyt koitetaan pakkailla (tai Lasse koittaa) tavarat järkevästi, ettei tarvi kantaa sataa eri kassia ja reppua, koska huomenna aamulla on ysiltä lähtö Vang Viengiin.