Äiti Teresan ja Hitlerin väliin meidät haudataan

Meen tänään vasta neljään töihin ja Lasse ehti kotiin ennen kun lähdin. Siispä päivän asu, olkaa hyvä. Off to the road to Babylon, eli eikun töihin.

Goin' out swingin'

 Tänään käytiin pyörimässä kapessa Mian kanssa, mun piti ostaa jotkut järkevät, talvi- ja syyssäähän sopivat kengät. Tommoset mageet nahkaiset bootsit lähti messiin, samaten kuin tuo musta niittiolkapäinen paita. Tykkään. Ärsyttää muuten tuo koru, käänsin sen joka kerta oikein päin, ennen kuin kipitin kameran luota poseeraamaan, ja AINA se kääntyi väärin päin. Mun hovikuvaajani Hilla on nykyään ihan liian meneväinen, se ei ikinä ehdi räpsiä. Pitänee kouluttaa Lassea hieman, alkaa nimittäin ottaa itteäkin päähän nää epätarkat, keltaiset ja tärähtäneet ajastimella näpsityt.

If I ever leave this world alive

Kuvia muistaakseni maanantailta, sen jälkeen onkin ollut kovin tasapaksun harmaata. Hauska edelleenkin huomata asioita, joita meiltä puuttuu kotoa. Esim. hiustenkuivaaja ois aika nasta juttu, kun pitäis parin tunnin päästä olla jo menossa. Mun pitäis myös jostain kehittää itelleni asu Isabellan halloween-bileisiin. Ja ostaa junaliput, mutta VR ei tapansa mukaan toimi, edes verkkokaupan osalta. Shit.

Oldies

Tän postauksen tekeminen on kolkutellut mulla takaraivossa jo tosi pitkään, nyt lopultakin sain itteäni niskasta kiinni ja etsin kaikki vanhat muistitikut sekä sukelsin meidä viimeisiään vetelevän pöytäkoneen syövereihin. Viimeinen inspiraationiitti oli Isabellan postaus samasta aiheesta, kiitos siitä!

2008-2009

Yläasteella olin oikein kunnon peikkotyttö, huiveja ja ketjuja ei vaan voinut olla liikaa. Tällöin olin varmaan agstisimmillani, mutta se taitaa vähän kuulua tohon ikään. Kunpa mulla ois ollut joku kertomassa, että kulmakynä on olemassa... Leikkasin joskus vuoden 2008 alkupuolella otsatukan ensimmäistä kertaa sitten ekaluokan.

2010

Ysiluokka ja lukion alku, tukka kasvoi, eikä sojottanut enää ihan suoraan kohti taivasta, aloin meikkaamaan enemmän ja löysin kulmakynän! Joskus näillä paikkeilla aloin myös letittää hiuksia pesun jälkeen, true kasaripörrö syntyi silloin.

2011

Keväällä päätin vihdoin luopua kaikesta vuosia kestäneestä suoristamisesta kärähtäneistä latvoista ja sitä seurasi suunnaton hiuskriisi, viimeksi mulla oli ollut noin lyhyet hiukset seiskalla. Tilasin pidennykset ja tykkäsin tukasta kovasti niiden kanssa. Näillä paikkeilla myös vaihdoin pysyvästi mustan ja harmaan luomivärin ruskeaan. Syksyllä hommasin kesätyörahoilla järkkärin, olin villi sinkku ja mun ihmissuhteet oli suorastaan naurettavan solmussa. Myös suora otsis kävi piipahtamassa. 

2012

Alkuvuosi oli tosi hektinen, oli vanhojen tansseja, miljoona kurssia ja edelleenkin ihan liikaa meneillään ihmissuhderintamalla. Harrastin jopa suhteellisen paljon liikuntaa ja olin fyysisesti tosi tykissä kunnossa, näytinkin alkuvuodesta näköjään tosi kivalta. Noita hiuksia ikävöin tosi paljon edelleen ja haluisin leikata tollaisen sivuotsiksen takaisin. Tapasin Lassen ja alettiin seurustella, kavereiden kanssa otettiin ilot irti täysi-ikäistymisestä. Pidennykset alkoi olla jo aika räjähtäneessä kunnossa (mun väriä ei enää saa mistään) ja tukka kasvanut suhteellisen mukavasti, joten pidennyksiä ei enää juurikaan näkynyt mun päässä. Loppuvuosi oli laiskahkoa koulusta paineilua. Suora otsis teki lyhyen comebackin.

2013

Ulkonäköön panostaminen on ollut vaihtelevan heikkoa ja tänä vuonna on tullut otettua tosi vähän kuvia, kirjoitusten jälkeen olin lähinnä kotona ja kävin töissä. Pääsykokeisiin lukeminen jäi vähäiseksi, enkä kesälläkään tehnyt hirveästi mitään, mikä näkyi myös blogin puolella hiljaisuutena. Ehkä mun elämä muuttu taas jännittävämmäksi ja keksin mitä teen hiuksilleni.

Anna lisää teippiä

Oon porukoilla viettämässä väsynyttä datausiltaa, eiliset juhlimiset painaa silmiä ihan kiitettävästi. Voisin varmaan kömpiä peiton alle Herra Karhun kanssa.

Lopeta selittäminen, lopeta selittäminen, lopeta selittäminen

 

Oon ollut tänään oikein esimerkillinen kotirouva, tiskannut, leiponut pullaa ja laittanut ruokaakin. Damn I'm perfect. Duunissa istuin 4,5 tuntia laitellen papereita kirjekuoriin, koska mun kone sekos eikä sitä saatu heti kuntoon. Katotaan jos huomenna.

Käytiin Hillan kanssa shoppailemassa, ostin kaksi hametta, joista toinen kuvissa. Se ei edes ole metriä liian pitkä.

Hämmentävää. Mulla ei ole mitään hajua, missä oon ensi keväänä tai kesänä, tuunko pääsemään kouluun, onko mulla töitä tai yhtään mitään, ja kaikesta epävarmuudesta huolimatta oon jopa suhteellisen onnellinen. Mun elämässä ei oo tällä hetkellä meneillään mitään ihmeellistä, mutta life's good. Jee.

Paitsi että tukkakriisi. Ihan vähän tekis mieli leikata otsis takaisin (tää on näköjään muodostumassa jokasyksyiseksi perinteeksi jo), mutta kun tiedän, että menee kuukausi, ja alan taas vihata sitä. Haluaisin myös kokeilla sävyttää tätä jollain harmaan tapaisella, mutten tiedä miten ja että uskallanko edes. Ja pituuden suhteen mikään ei riitä, ainakin kymmenen senttiä sais vielä tulla lisää, vaikkakin nää alkaa olla jo ihan jatkuvasti tiellä ja tarttumassa kaikkeen ovenkahvoista ja laukunhihnoista lähtien.

 Ainiin, Pariisin Kevään uusi levy on aivan pirun lähellä täydellistä.