Karvajorinaa

Tadaa, tein sitten lopulta sen videopostauksenkin. Kertoo meikän parhaasta kaverista, elikkäs tosta harakanpesästä joka hengaa mun kanssa. Ei suinkaan säärikarvoista. Onpas jäätävä aloituskuva ja oon tossa aika jäätävä muutenkin, pahoittelen! Palaute on tervetullutta, Herra Karhu alussa ihan vaan tarkennusapuna. (jossain vajaa kahen minuutin kohdalla kuuluu meiän kellon lyönnit, hui!) Tulipas siitä piiiiitkä. Ja oonpas mä ollut ahkera. Tsihi.

Enkä sitten jaksanut ettiä niitä kuvia, oon hukannu mun kovalevyn jonnekin. Nyyh.

We better live before we die

Tänään oon taas ollut tosi aikaansaava. Siinä vaiheessa kun oisin vielä viime viikolla päässy töistä, olin saanu ruokittua olennot ja itteni, käytyä suihkussa ja meikattua. No, onneks mun päivä myös jatkuu nyt pidempään kun silloin. Kohta pitäis lähteä kohti stadia kattomaan Private Linea Bar Bäkkäriin, me super excited! 

Meidän vessa on rempattu ja siellä on uusi iso peili ja hyvät valot, talvibloggailu on siis pelastettu, jes. :D

Paskaa laatua, pitsiä ja perseen herutusta, eiku

Tän postauksen kuvat otettu vanhalla pokkarilla, kun järkkäri oli laukun uumenissa enkä jaksanut kaivaa sitä, so excuse me the mess. Tajusin vasta nyt, että tossahan on ihan oikeesti säädettävissä oleva manuaalitila, eli sillä pystyy jopa ottamaan kuvia. Jee. Tuskimpa tulee tätäkään taitoa pahemmin hyödynnettyä, mutta mutta.

Maanantain naama, kun käytiin syömässä siskon 15 v. -synttäreiden kunniaksi.

Samaisena päivänä ajattelin mennä vähän katsastamaan kenkämarkkinoita, kun kerran oon jalkineisiin aika friikkinä, enkä oo pitkään aikaan haalinu uusia. En kumminkaan löytänyt mitään ja menin vähän sovittelemaan vaatteita, kun tajusin, että mun helmikuussa ostetut Dr. Denimin Plenty-malliset farkkulegginsit on lopulta ihan tosissaan sanonut sopimuksensa irti. Rikkihän ne on olleet jo pitkään, mutta kun se reikä haaroissa alkaa olla luokkaa 10 senttiä, täytyy ehkä jo luovuttaa. Marssin siis Carlingsiin hakemaan uudet mielessäni muikeita suunnitelmia niiden hajonneiden varalle.

Oon jo pitkään haaveillu mustista farkkushortseista, mutta en oo raaskinu ostaa semmosia, vaikka parit ihan kivat onkin kävelly vastaan tässä kesän aikana. Otin siis sakset kauniisiin kätösiin (tarkemmin oikeaan käteen) ja leikkelin itselleni sellaiset. Sattumalta löysin jostain ompelulaatikon uumenista mustaa pitsinauhaa ja Hillan suosiollisella avustuksella keksin, että pitsilahkeiset farkkushortsit vois olla aika hot. Tulokset näytti tältä:

 Tässä kuvassa näkuu btw aika hyvin syy sille, miks mun pitkät housut aina hajoaa haaroista. Sukurasitteena tämmöset hauskanmuotoiset jalat, jotka hankaa yhteen kävellessä. Muuten en valita, mutta se ihan tosissaan vituttaa, kun voisin vieläkin mielelläni pitää jotain seiskaluokalla ostettuja farkkuja, jossei ne ois kaikki ihan riekaleina.

Noiden pitsien ompelu ei ollukaan ihan niin yksinkertaista kun kuvittelin, en muistanut ihan täysillä ottaa huomioon sitä, että erilaiset materiaalit venyy eri tavalla. Ompelin siis pitsin liian kireelle, ja kuten kaikki tietää, läski väistyy. Hetken aikaa hihittelin peilin edessä ja rupesin sen jälkeen piinalliseen purkamisoperaatioon. Jos siis käyttää kahta eri tavalla venyvää kangasta paikassa, jossa venyvämpi on kireellä, sitä venyvämpää pitää ommellessa venyttää ihan reippaasti.

Mun mielestä noista tuli tosi kivat, mun loppukesän ehdoton lempivaate. Mitäs te tykkäätte?

We go down to the river

Nää on varmaan melkein kuukauden takaisia, jaksoin kunnolla kattoa läpi vaan pienen osan, kun jossain kohtaa totsein, että ne on mun osalta ihan paskoja. :D Löyty sieltä nyt muutama julkasukelponen.

Huijariprinsessa feat. Litistynyt Tomaatti + random Joensuu

Ne muutamat olemassaolevat parin viikon takaiselta Joensuun reissulta. Valitettavasti se tietty "oonpa mä kaunis" -illuusio kestää vain kyseisen illan ajan... Tyttöjuomat ja kynttiläfiilistely.

 Miko eläytyi meidän seuraavan aamun fiiliksiin aika osuvasti...

Viime perjantaina oli oikein parisuhteiluilta, ku käveltiin Lassien kanssa Töölönlahdella ja mentiin sen jälkeen syömään aina niin romanttiseen Amarilloon, jossa joku mielenvikainen äänimies ei tiennyt soittaako Irinaa vai Stigiä ja teki (tai ei tehnyt) sen vielä harvinaisen lujaa ja häiritsevästi. Onneksi seura ja kerrankin hyvä ruoka korvasivat kaiken tämän.

En muuten todellakaan tiedä, että yritinkö ottaa kuvaa omasta ruuastani, Lassen ruuasta vai Lassesta. Täidettä. Nii, ja jostain syystä mulla oli kruunukin päässä, ehm.

Viikonloppuna käytiin Pusulassa saunomassa ja uimassa Liisan ja Laurin kanssa, nää kuvat on pöllitty Liisan uudesta blogista, jonne kaikki klikkaa itsensä TÄSTÄ. Soudeltiin, grillattiin vähän ja karistettiin Liisaltakin vihdoin talviturkki.

Sunnuntaina ajeltiin vielä Alastarolle pienelle mökkipiipahdukselle, josta ei oo kuvia.

Tällä viikolla en oo tehnyt kauheesti mitään, ollaan hengattu Lassen kanssa kaikki illat joko täällä tai Kalliossa. Eilen käytiin nostalgisesti Kaisaniemen thaikkubufassa syömässä, ostettiin Bravoja ja mentiin kattomaan uusin Batman, joka kyllä ylitti ainakin meikäläisen kaikki odotukset. Aika siistiä, kun ei tarvi joka päivä mennä kymmeneltä nukkumaan ja voi jopa lähteä johonkin.

Turhaa diipadaapaa

Viime viikonloppu meni harvinaisen vauhdikkaasti Joensuussa ja oisin mielelläni jäänyt sinne vielä vaikka viikoksi, mutta valitettavasti viimeinen työviikko kutsui, -enää kaksi päivää tälle kesälle! Saatan laittaa jotain kuviakin, vaikka niitä onkin aika vähän. Isabella vois toimittaa mulle iloiset Ilosaarirockin ulkopuolella otetut, hyvin hämärät räpsäisyt, eiks joo?

Nää päivät on mennyt melko väsyneissä meiningeissä, koska nukkuminen ei suinkaan tullut kysymykseen viikonloppuna. Mulla on jopa paljon postattavaa, ens viikolla on varmaankin aikaa kun saan lomailla. Uh. Ah.

Nyt on vaan nälkä, odotan Pusulassa että arvoisat jääkaapintäyttäjät suvaitsevat saapua töistä. Murr, Anssin ottama oranssihuulinen pituuserokuva musta ja Lassesta ei suvainnut aueta kokonaan, puolet mun naamasta jäi harmaan palkin taakse, niin en sitten laittanut sitä tähän. Ehkä joku toinen kerta. Tuntuuko teistä koskaan siltä, että teknologia vastustaa teitä?

Matkalla etelään

Juna Jyväskylästä Helsinkiin on nyt Riihimäen kohdalla, Lasse jäi vielä perjantaihin asti. Nään sitä maanantaina. Taitaa olla pisin aika, joka ollaan tähän mennessä oltu näkemättä toisiamme. Ulkona sataa ja mieli on yhtä harmaan haikea kuin sääkin. Lassen hiukset sen sijaan on taas kirkkaan punaiset. En tahtois mennä kotiin, se ilmapiiri on niin raskas.

Tää viikonloppu oli hyvää harjoitusta, perjantaina suunta kääntyy kohti Joensuuta, edessä yhteensä jotain yhdeksän tuntia junassa istumista. Ohjelmassa on siis vihdoin ja viimein vierailu Isabellan luokse. Oon siitä enemmän kuin innoissani, onpahan edes jotain odottamisen arvoista. Toisaalta en varmaan mitään muuta teekään kun odota.

Kuvia ei oo, toivottavasti saan Anssilta pian joitain kun se räpsi vähän meikää, sekä meikää ja Lassea.

Junassa on pirun kuuma ja haisee pissa. Kiitos VR.

Metsän eläimiä part II

Vähän vielä lisää näitä, kun kerrankin on jotain laittamisen arvoista.