sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Love's toxic, baby

Olen ehkä hieman epäonnistunut joulukilojen keräämisessä tänä vuonna. Mutta en voi sanoa olevani kovin harmistunut.
 
Melkein kuin Kiinassa, sensuuri on rankkaa. Varpaiden nimittäin.

 Kotiuduin eilen. Tai siis lähinnä käväsin kotona, siitä suuntaisin kohti Kalliota. Hirvee menemisen meininki iski kun meikkailin kotona bussia ootellessa. Ehkä johtuu siitä, että oon ollu viikon neljän seinän sisällä käytännössä tekemättä mitään. Onneks huomenna on uuden vuoden aatto, niin pääsee vähän riehumaan.

Jopa nukuin viime yönä, mitään tekemättömyys ei oo tehny hyvää mun nukkumisille. Perinteinen joulu-unettomuus. Kun sitten lopulta selvisin ylös, aattelin käydä vähän aleshoppailemassa. Tein itelleni lupauksen, etten osta muita, kun aletuotteita. Kerrankin onnistuin. Ostin talvikengät Biancosta. Tykkään.

Glam-Salla on tehnyt jonkinasteisen paluun taas (or then she never left). Tästä syyttäisin vahvasti sellaista orkesteria, kuin Honey Hellraiser. Tutustuin kesällä duunissa niiden basistiin Juhaan, joka on muuten harvinaisen hyvä tyyppi näin btw. Luontaisetuna tästä tuttavuudesta omistan kyseisen kokoonpanon molemmat levyt, All Night Tonightin ja loppusyksystä ilmestyneen Pick Your Poisonin. Punkkia asennetta, sellasta perusräyhärokkia mm. kauniista naisista etc. Kaikessa suoraviivaisuudessaan erittäin toimivaa, Pick Your Poison on ollut melkoisessa tehosoitossa meikäläisellä. Jos esim. Mötikät nappaa, niin you should give 'em a shot.

Nyt sitten kuuntelen täällä läpi kaikki mahdolliset kasariklassikot ja niiden ruotsalaiset serkut. Eikä mikään tupeeraus tunnu riittävältä. Ajattelin myös herättää eloon mun pidennysten jäänteet, lisää hiuksia plz. Ja missä on mun verkkosukkikset, stna.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulua ja sellasta


Kuvat ihkusti muokkaamattomia, koska broidin kone, paska netti ja erittäin lyhyt pinna.
Blogihiljaisuus on jälleen jatkunut. En voi syyttää joulu- tai mitään muitakaan kiireitä, oon ollut faijalla viime perjantaista lähtien, enkä oo tehnyt yhtään mitään. Niiskutus jatkuu, oon kattonut telkkaria taas vuoden tarpeiksi ja syönyt liikaa karkkia. Sain myös joululahjoja, kuvissa niistä pari. Jostain syystä jopa kolmella suunnalla ollaan oltu sitä mieltä, ettei mun käsiä suojella tarpeeks pakkaselta, sain nimittäin paljon lapasia.

Oon ollut harvinaisen antisosiaalinen täällä elukoideni keskellä, jänöt ja Rommi tuli messiin kun äiti lähti sukuloimaan Kalajoelle. Mun huone ei oo kauheen jouluinen johtuen kaikesta tästä sanomalehdestä, en kuulemma saanut uhrata isän vaimon kallisarvoisia mattoja kaneille. Ne on sisäsiistejä, saatana. Puput on olleet vähän ihmeissään mm. muovimatosta, se kun on kovin liukasta. Ne oppii myös koko ajan paremmin kerjäämään.

Vihaan tätä otsatukan poiskasvattamisvaihetta enemmän kun mitään muuta, ens kerralla estäkää mua leikkaamasta sitä takaisin. Tykkään siitä aina hetken, mutta kyllästyn tosi nopeesti.

I wanna go home.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Mansikka-vaniljajogurtti (joulukuutilitys 666)

 Heipä hei, pitkästä aikaa. Tän tyttösen aikaa ja postausintoa on verottaneet monetkin syyt, päällimmäisenä nyt jo aika monta päivää jatkunut kipeily. Mun korvat aukes tänään bussissa ekaa kertaa kolmeen päivään, olin vaan ihan häseissäni sillein "onks maailma oikeesti näin kovalla?" Nyt ne on vuorotellen lukossa ja auki. Mun hajuaisti on myös lomailemassa, poissa kaiken sen rään tieltä, joka mun päätä täyttää. Helvetin turhauttavaa, kun on kauhee nälkä ja hyvää ruokaa, muttei maista muuta, kun suolasen ja makean eron. Ei siis kertakaikkiaan mitään muuta. Kertoo jotain mun elämän mielenkiintoisuudesta ja tapahtumarikkaudesta, kun jaksan näin syvällisesti paneutua nuhakuumeflunssatautini oireisiin, köhköh.

Koulua myöskin on sangen runsaasti ja oon kauheen pettynyt, kun oon joutunut nyt olemaan poissa mm. ton sairastelun ja autokoulun kakkosvaiheen suorittamisen takia. Autoilusta puheenollen, ollaan nyt viikon sisään onnistuttu ryttäämään kaksi autoa äidin kanssa, meikäläinen vaan vähän pahemmin...

Ainiin, eheh, tätä postausta kirjoittaessa teitä lukijoita on Bloggerin mukaan 69. Haahaa. Bileet sille.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Viininpunainen on uusi musta

Perään vähän arkipäiväisempää postausta. Tiedossa neljän päivän loma, ainakin melkein. Meitsi viettää nimittäin perjantain iloisesti töitä tehden, ajattelin tehdä jonkun ennätyksen ja puurtaa siellä vähintään yhdeksän tuntia, mielellään enemmän. Koska raha on kauheen kiva juttu.


Ostin eilen kivaisan ja lämpimän villapaidan, miks miesten osastolta löytyy jostain henkkamaukastakin noin aitoa ainetta oleva? Yleensä tyttöjen neuleet on kokonaan akryylia ja polyamidia (tekokuituja) kun toi on puuvillaa ja villaa. On muuten superisti lämpimämpi. Lisäksi ostin viininpunaset sukkikset. Mulla on ihan lievä fiksaatio kyseiseen väriin.

Pitäis olla jotenkin niin smooth

Oon jo pidemmän aikaa pyöritellyt päässäni ideaa postauksesta, jossa selittäisin jotain omasta kropastani ja suhteestani siihen, sekä meikäläisen mielipiteitä paino- ja ulkonäköasioista. So here it goes. Korostan, että esitän siis omia mielipiteitäni ja mun kanssa SAA olla eri mieltä. Sen saa myös tulla kertomaan jos siltä tuntuu.

Oon nykyisin oikeestaan hyvinkin tyytyväinen omaan kehooni, jotenkin tuntuu, että kaikilla muilla ikätovereilla on jotain issueita ulkonäkönsä ja kaikenlaisten ruumiinmuhkuroiden kanssa. Toki mussakin on sellaisia kohtia joista en erityisemmin välitä, mutta oon oppinut elämään niiden kanssa ajan myötä. Toki taidan olla myös aika onnekas noin niinkun geneettisesti, en liho herkästi vaikka söisin huonostikin ja mulla on malliltaan sopusuhtainen vartalo. 

Toisaalta oon tässä viimeisen vuoden aikana huomannut, että ne epäsäännölliset elämäntavat ihan oikeesti vaikuttaa, uskokaa tai älkää. Nimittäin univaikeudet tai yleisesti valvominen, ruokailuiden skippaaminen ja säännöllisyyden puute on ainakin mulle saanut tartutettua muutaman kilon sitten viime syksyn. Niin ja seurustelu lihottaa myös.

Mä en mitenkään säännöllisesti vahtaa painoani, yleensä saan tietää sen noin kerran vuodessa jossain terkkarin tarkastuksessa. Yleensä kaikkien paino heittelee vähän riippuen ties mistä, kuun asennosta ja vuorovedestä (joka muuten riippuu kuun asennosta) yms, en siis näe mitään syytä käydä vaa'alla joka päivä. Meillä ei edes ole kotona moista kapistusta.

Mussa on paljon sellaisia asioita, joiden oon kuullut olevan joillekuille hankalia, esimerkiksi pituus. Oon huikeat 157 senttiä pitkä, enkä haluais olla senttiäkään pidempi. Paitsi tietty yksin kaupassa ollessani, kun niihin ylähyllyn tavaroihin ei ihan tosissaan välttämättä yletä. Jännä sinänsä, että mun molemmat vanhemmat, sekä 3 vuotta nuorempi pikkusisko on kaikki ihan reilusti pidempiä, Hilla meni musta ohi about sillon kun olin seiskalla. Mun mielestä se on aina ollut lähinnä huvittavaa. Korkokenkiäkään en oo koskaan käyttänyt siksi, että näyttäisin pidemmältä, ne vaan on kenkinä kivempia kuin tasapohjaiset. Jotenkin tää lyhyys on jo osa mun identiteettiä, pidänkin sitten itestäni kahta kauheempaa meteliä.


Pituuteen liittyen oon joskus kyllä toivonut omistavani pidemmät (tai laihemmat jalat), olin yläasteen loppupuolelle asti sitä mieltä, että mun reidet on läskit ja pohkeet liian paksut ja yhyy. Kuvistakin sen näkee, että mun reidet osuu seisoiessa toisiinsa, mikä oli jotenkin kauheeta silloin. These days se vituttaa lähinnä siksi, että kaikki kivat housut repeää haaroista, kun ne hankautuu puhki kävellessä. Nyt oon todennut, että helvetin paljon paremmin tälläset muodokkaammat jalat mulle sopii, kun sellaiset ylhäältä alas samanpaksuiset tikut. Pohkeiden paksuuteen vaikuttaa mulla varmaan aika paljon myös heppailu, se kun treenaa kyseisen alueen lihaksia melkoisen tehokkaasti.


Keskivartalossani en nää kauheesti valitettavaa, mulla kilot menee käsivarsiin ja jalkoihin, joten maha on pysynyt suhteellisen timminä, mikä on kovinkin kivaa. Vatsa- ja selkälihakset on mulla ainakin vielä viime talvena (silloin tein viimeksi vatsa- ja selkälihasliikkeitä, krhm...) ollut aika rautaisessa kondiksessa, koska ridaaminen vaatii semi vahvaa keskivartalon kontrollointia. Sääli sinänsä, että käyn tällä hetkellä tallilla vaan kerran viikossa aikaisemman 2-3 kerran sijaan. Tissejä mulla ei juurikaan oo, mikä oli myös joskus aika kauheeta, mutta kaikkeen tottuu ja on ne oikeestaan tollasinaankin ihan kivat.

Noiden jo menneiden kauheuksien tilalle oon kehittänyt uuden, nimittäin mun olkavarret. Ne on joko vähän plösähtäneet viime aikoina, tai sitten vaan näen asiat eri valossa nykyään. Ehkä ne mystiset kilot on hiippailleet sinne. Mun käsivarret ei koskaan oo olleet siitä naisellisimmasta päästä, vaan ne on suht lihaksikkaan malliset ja, no, ei ainakaan sirot. Syy miksi nykyään harvemmin käytän toppeja, huomaa kyllä, että ei esittele mua kaikken vaaleanpunaisimmassa valossa.


Dat ass. Mulla on leveä lantio ja sopivasti ghetto booty, josta olen hyvin ylpeä. Järkytyin itseasiassa itsekin kun otin noita kuvia, että HERRANJUMALA mikä takamus. Varsinkin kun vyötärö on tollainen sopivan kapea. En ymmärrä, kun kaikenmaailman menaisten ja cosmopolitanien farkkuoppaissa neuvotaan häivyttämään leveää lantiota tjms. Mun mielestä leveälanteiset naiset on aivan järjettömän hot (ja näin ollen siis myös minä, kjeh).

Kyllä, jopa mua hieman ahdistaa noiden kuvien julkaisu, koska halusin ehdottomasti sellaiset kuvat, mistä näkee ne ikävätkin muhkurat. En oo mitenkään loputtoman itsevarma, vaikka itestäni tykkäänkin, mullakin on niitä päiviä kun peilistä katsoo takaisin hyvät talvirasvavarastot kerännyt valas, mutta niin on meillä kaikilla.

Mä henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä vallalla olevaa mieletöntä laihuuden palvontaa. Kyllä, mun mielestä terveennäköiset, (normaalipainoiset) ihmiset on kauniita, ja kyllä, normaalipainoinen olet myös jos BMIsi on 25. Vartaloiden mallit on erilaisia ja ihmiset tykkää erilaisista vartaloista. Kaikkien mielestä törröttävät luut, tai muhkeat reidet ei ole viehättäviä, mutta jonkun mielestä varmasti on. Niin kliseistä kuin se onkin, niin ihminen näyttää parhaalta silloin, kun se itse kokee näyttävänsä hyvältä, tai vaihtoehtoisesti osaa peittää epävarmuutensa. Ja hei, mulle on mun pikkuisen elämäni aikana jopa kaksi ihmistä sanonut, että mussa ei ole joko tarpeeksi läskiä, tai että musta ei saa riittävästi kiinni.

Mä itse olen sellaisten hoikkien (ei siis laihojen) ja muodokkaiden vartaloiden fanittaja. En näe mitään erityisen kaunista laihuudessa sanan varsinaisessa merkityksessä. Totta kai toiset on luonnostaan tosi laihoja, mutta hei, joku niistä voi sanoa, ettei tykkää kurveista.

Mun lähipiirissä on ja on ollut riittävästi jonkinasteisia syömishäiriöitä potevia ihmisiä ja on aika karua kattoa, miten niiden hiukset ohenee kuukausi kuukaudelta, miten niiden iho kuivuu ja harmaantuu ja muuta kivaa. Sellaisten ihmisten kanssa on tosi vaikeeta olla luonnollisesti, koska yhtäkään väärää sanaa ei saa lipsahtaa, muuten kyseinen tyyppi lopettaa syömisen kokonaan, koska se aivan varmasti jossain tuon lauseen pohjalla tarkoitti, että syön liikaa ja olen lihava ja ruma.

Oon itse tosi suorapuheinen, sarkastinen, kärjistävä, vittuilevakin, mutten koskaan tarkoita sitä pahalla niille ihmisille, joista välitän. Mulle saa myös reilusti vittuilla takaisin melkein kaikesta, enkä siitä kovin paljon loukkaannu, itsetuntoa kun on ihan riittämiin. Ehkä en sitten osaa asettua tarpeeksi epävarmempien ihmisten asemaan. Mun tarkoitus ei siis ole mollata syömishäiriöisiä. Oon vaan väsynyt ja kyllästynyt olemaan huolissani ja välittävä ja varomaan sanojani. Ketä pitäisi syyttää? Yhteiskuntaa ja kauneusihanteita? Työelämän ja koulujen vaatimuksia? Naapurin mummoa? Mä en tiedä, enkä oikeestaan enää jaksa välittää. Kunhan vaan loppuis.

Kaikki saa tietysti laihduttaa ja lihottaa itsejään ihan miten päin ja mihin suuntaan tahansa, mutta mun mielestä muiden ihmisten takia ei kannata yrittää muuttua. Jos joku sanoo sua lihavaksi, se on todennäköisesti henkisesti vajavainen tai muuten vaan viallinen epävarma eliö. Ja kohtuus kaikessa (paitsi meikin ja tukan määrässä, vai miten se meni), se raja voi ylittyä vähän liiankin helposti, painon ja ulkonäön pohtimisen kun ei ehkä kuitenkaan pitäis olla elämän ainoa sisältö.

En tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä loppuun asti, mutta te jotka jaksoitte, olisin halukas kuulemaan teidänkin mielipiteitä aiheesta. Kommenttiboksi on avoinna nyt ja aina.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Ne minun tekonahkakengät


Tosiaan, lankesin sitten ostamaan nuo. Kuolastin niitä siitä lähtien kun ensimmäisen kerran näin. Vertailukuva toisten kiilakorkoisten kanssa, koska sain jostain syystä kuulla mm. Lasselta, että ne on IHAN samanlaiset. Eihän ole.

H&M'ltä siis, pohdin ensin itekin, että tarviinko oikeesti kaksia ainakin jossain määrin samanoloisia kenkiä, mutta jouduin viemään noi toiset jo kertaalleen takaisin kauppaan korjattavaksi, kun niistä irtosi pohjat (kyllä, molemmat pohjat/korot oli jotain 5 cm irti kantapäistä alkaen) ja niissä Hömpän edellisissä ei ilmennyt mitään vikaa vaikka käytin niitä sen pari kuukautta melkein päivittäin.


Lisäksi hieman meikää, pitkästä aikaa.

Tänään mulla oli myöskin herkkupäivä, oli kokeiden palautus ja pärjäsin mielestäni tosi hyvin. Numerot sijoittui välille 8+ ja 10, joten ei mitään valittamista. Ja oon myös harvinaisen ylpeä siitä, ettei mulla ole vielä ainuttakaan poissaoloa tässä jaksossa, vaikka kursseja on seittemän. And I will keep it that way.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Kehut minun tekonahkakenkiä

*tähän voitte kuvitella kuvan mun uusista ihanista kengistä, joista kerron lisää huomenna*

TREFFIT tuli tänään ulos, menkääs tykkäilemään Ystävällisistä! Henkilökohtaisesti tykkään tosta biisistä aivan järjettömän paljon ja toivon sille kovasti mainetta ja kunniaa.


herään jostain vitun esikaupungista
siinä sinä kuorsaat meikit levinneenä
olen neljä tuntia myöhässä töistä
pomo soittaa, ahistaa, kysyy: "ootsä hengissä?" 
näköjään joo, mut missä mä oon?

tiistai 27. marraskuuta 2012

Hung My Head

 Meni se matikan koe jopa ihan inhimillisesti, eli pääsen toivottavasti läpi. Mulla on kauhee nälkä ja pitäis tehdä ruokaa, mutta se meinais että kaupassakin pitäis käydä. Siispä syön mandariineja, enkä ole enää kissan suosiossa. Se vihaa mandariinien hajua käsissä, irvistelee oikeen.

Vika jakso lukiossa alkaa huomenna, melko tappo-sellainen. Mutta ajattelin tsempata siitä huolimatta. Kolmosjakso on muutenkin kiva, kun joululoma on siinä välissä. Voisin haluta siivota mun huoneen ihan vaan siks, että voisin polttaa siellä kynttilöitä. Mutta toisaalta, ne kirppiskassit täyttää mun sängyn, eikä siellä nyt muualla niin kauheesti tulis hengailtua.

Oisinpa jaksanut tänään aiemmin energisyyspuuskassani käydä siellä kirjastossa, niinkun vähän suunnittelin, pitkästä aikaa ois nastaa sivistää itteään ihan noin niinkun kirjallisessa muodossa. Ehkä joku toinen päivä

maanantai 26. marraskuuta 2012

Ruokaisaa päivitystä

Fiilistelin Les Paulin kauneutta ja melkein tuli sellanen fiilis, että haluis itekin pitkästä aikaa soittaa.

The ultimate koeviikkolook.

Tehtiin sunnuntaina susheja, oli hyvää. Tänään koristelin muutaman piparin, eivät oo siis kaikki mun käsialaa. Tosta enkelistä oon kyllä erityisen ylpeä. Huomenna on matikan koe, Differentiaali- ja integraalilaskennan jatkokurssi. Mulla on ihan pikkuinen tunne, että oisin voinut vaikka tehdä niitä kertaustehtäviä.

The Whole Gang Bang gone Wild

Teekkareille ilmeisesti ihan normimeininkiä.

Olennainen siiderikuva.

Oltiin lauantaina Liisan, Liisan veljen Laurin ja Lassen kanssa mun veljen Tuomaksen kämpillä vähän nauttimassa alkoholia. Siitä jatkettiin sitten vielä (J)Onnelaan, koska keskustaan päästyä mulla ja Liisalla oli jo niin armoton pissahätä että haluttiin vaan jonnekin. Hyvän illan merkki on kai, että 2/5 seurueesta ei muista illan viimeisestä kolmesta tunnista juuri mitään. Itsehän siis kuuluin siihen 3/5, joka raahasi ne muut taksiin ja bussiin ja himaan. :D

Onneksi sain sentään seuraavana aamuna sadistista mielihyvää Lassen krapulasta, itsehän selvisin suhteellisen vähällä.